Hipsin hiljaa vanhan talomme narisevia portaita alakertaan. Haluan ehdottomasti omistaa ensimmäisen puolituntisen aamusta kokonaan itselleni. Herään useimmiten kuudelta, ilman herätyskelloa. Kun lapset on suukoteltu koulutielle, valmistaudun lyhyen joogahetken jälkeen itsekin dreijan äärelle.
Herätyskelloon havahtuminen viritti aikoinaan herkän hermostoni heti aamusta stressitilaan. Ja stressi on vihoviimeinen asia, jota elämääni haluan vapaaehtoisesti lisää. Siksi vaalin herätyskellottomuuttani.
Pieni keramiikkaverstaani sijaitsee kotimme pihapiirissä. Se on suloinen 100-vuotias entinen navetta, joka lämpiää pienen kamiinan avulla.
Ensi töikseni sytytän tulet uuniin ja sen jälkeen käyn ruokkimassa lemmikkilampaamme ja haen lisää puita. Ennen dreijaamista, vaivaan saven, mikä käy oikeastaan aamujumpasta.
Päivä kuluu dreijaten, sorvaten tai kahvoja kiinnittäen. Kuuntelen työpäiväni aikana useita Podcasteja, äänikirjoja ja musiikkia.
Koska toimin muutamana päivänä viikossa myös ammatillisena opettajana, arvostan verstaani rauhaa ja hiljaisuutta. Luova tekeminen, kiireettä ja omassa tahdissa on suloista vastapainoa sosiaalisille ja nopeatempoisille koulupäiville.
Puolen päivän aikoihin siivoan paikat ja lähden sisälle syömään. Työkaverini, uskollinen ystäväni, unkarilainen paimenkoira Pate, on pötkötellyt koko ajan omassa pedissään työpöytäni alla.
Iltapäivällä päivitän blogiani, kirjoitan uutiskirjeitä tai verkkosivujani. Joskus kuvaan tuotteitani verkkokauppaan ja useimmiten pakkaan myös muutaman tilauksen. Ehdin ottaa pienet päiväunetkin juuri ennen koululaisten paluuta.
Luovan alan yrittäjyys on mahdollistanut minulle omannäköisen, hitaan arjen. Yksin viihtyvänä ja vaihtelunhaluisena luonteena, en halua tehdä sosiaalista työtä joka päivä. Tosin jatkuvasti yksin verstaallakaan, ei pidemmän päälle ole antoisaa - sitäkin testanneena :).
Avain omannäköiseen työelämään löytyy itsetuntemuksen kautta. Mitä paremmin tuntee itsensä, sen helpompi on kieltäytyä asioista, jotka eivät palvele. Ja sen helpompaa on myös löytää töitä ja tekemistä, joista saa energiaa ja hyvää oloa.
Yrittäjyys ei suinkaan ole kaikkien juttu, mutta minulle se on avannut ovet unelmatyöhön ja unelmieni arkeen. Se, että viisi vuotta sitten uskalsin hypätä oravanpyörästä ja perustaa yrityksen, on todellakin yksi parhaita päätöksiä, joita elämässäni olen tehnyt!
P.S. Kiinnostaisiko sinua henkilökohtainen valmennusaika kanssani?
Tai oletko kiinnostunut aloittamaan oman luovan matkasi kohti yrittäjyyttä?
Elämässä on useimmiten onnellisimmillaan silloin, kun on jotain uutta ja inspiroivaa meneillään. Silloin, kun asiat ovat niin hyvin, että voi tukevasti omalta mukavuusalueeltaan käsin, vierailla epämukavuusalueella. Eli käydä oppimassa jotain uutta.
Yritykseni täytti syyskuun ensimmäinen päivä viisi vuotta. Unohdin sen jälleen, kuten unohdan useimmiten kaikki muutkin viikonpäivät. En ole juuri koskaan piitannut päivämääristä ja kellonajoista, vaikka pyrinkin olemaan ajoissa, jos jotain on sovittu.
Osa minusta ei millään (yhä edelleenkään) haluaisi tunnustaa, että olen luonteeltani "uudistaja". Nopeasti kyllästyvä, herkästi tylsistyvä ja jatkuvasti uusia kokemuksia janoava. Näivetyn kuoliaaksi, jos en säännöllisesti hyppää, takki auki, kohti tuntematonta.
Miksi toiset meistä tuntuvat saavuttavan unelmansa paljon helpommin ja useammin kuin toiset? Onko jotkut meistä vain syntyneet onnellisempien tähtien alla? Miksi toiset kohtaavat vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen? Mikä erottaa unelmoijan ja unelmiensa toteuttajan?
