Omannäköinen työelämä

Kuulun niihin onnellisiin, jotka tykkäävät tehdä töitä. Paneudun työntekoon useimmiten sydämellä ja intohimolla. Jo lapsena mietin tarkasti, mitä alaa lähtisin opiskelemaan, jotta saisin tehdä työtä, jota rakastan. Sillä tehdessämme rakastamiamme asioita, aika kuluu kuin siivillä ja itse työnteko ei edes tunnu työltä.

Uskon, että meillä kaikilla on oikeus onnelliseen työelämään. Sellaiseen, jota teemme useimmiten hymy huulilla ja jossa saamme ison osan valtavasta potentiaalistamme käyttöön. Työn, jossa pääsemme käyttämään vahvuuksiamme. Työn, josta saa niin voimaa kuin merkityksen tunnetta ja jota tehdessä jakaa lähes huomaamattaan hyvää myös muille.

Pohja omannäköiselle työelämälle syntyy arvoista ja itsetuntemuksesta. Kun olemme tietoisia omista arvoistamme ja tiedämme mistä tykkäämme, on koko elämä ylipäänsä helpompaa.

Itsensä tunteva ihminen tunnistaa omia vahvuuksiaan ja osaa hakeutua työhön, josta saa energiaa. Kun toimimme vahvuusalueillamme, saamme energiaa ja voimaa. Jos taas työskentelemme jatkuvasti epämukavuusalueella, heikkouksiemme parissa ponnistellen, ei ole yllätys, että uuvumme ja väsymme nopeasti.

Oma urapolkuni on hyvinkin vaihteleva ja mutkikas. Takana on useampi tutkinto ja toistakymmentä työpaikkaa. Ihania työpaikkoja ja "ponnistelujakin". Nelikymppisenä aloin myös yrittäjäksi, perustaessani Ketunpesän.

Siihen aikaan, kun olin yläkouluikäinen, puhuttiin aina yhdestä ammatista, jota tekisimme "onnellisena elämämme loppuun asti". Ei puhuttu "yhdestätoista", vaikka meille vaihtelunhaluisille vasta se on unelmien täyttymys :).

Viimeisen viiden vuoden aikana olen ollut työelämässä onnellisempi kuin ikinä. Ja se johtuu pitkälti hyväksymisestä, että minun omannäköinen työelämäni koostuu useista erilaisista paloista, jotka kauniisti täydentävät toisiaan.

Yhtenä päivänä dreijaan astioita verstaallani ja toisena opetan ammattikoulussa. Kolmantena valokuvaan ja päivitän verkkokauppaani. Neljäntenä kirjoitan ja teen sisällöntuotantoa. Viidentenä voin huilia ja palautua tai inspiraation iskiessä tehdä töitä viikonloppunakin. Vuoden päästä viikko todennäköisesti kuluu taas hieman erilaisten asioiden parissa.

Omat vahvuudet löytyvät sieltä, missä tekeminen tuntuu helpolta. Niitä tehdessä ei tarvitse ponnistella ja asiat sujuvat kuin itsestään. Mitä tehdessä pääsee ajattomaan "Flow-tilaan"? Mitä asioita rakastaa? Mitkä ovat vahvuuksia ystävien ja perheen mielestä?

Kun oppii tunnistamaan arvonsa, oppii tuntemaan myös itseään. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa alkaa miettiä, mikä ja mitkä työt olisivat sellaisia, joissa viihtyy? Ja tärkeintä on ymmärtää, että oman polun suuntaa saa, voi ja mielellään pitääkin vaihtaa säännöllisin väliajoin <3.

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä