Stressaantuneen mielen ja kehon rauhoittaminen

Stressaantunut keho ja mieli on sitä, että elää jatkuvasti säästöliekillä. Sitä, että puristaa itsestään aina vähän enemmän kuin kannattaisi. Minulle se puristaminen oli tekemistä. Sitä, että aina voi tehdä vähän enemmän. Ei paremmin tai laadukkaammin, vaan lisää ja enemmän. 

Vuosikausiin en harrastanut juuri minkäänlaista liikuntaa arkiaskareiden lisäksi. Siksi, että hermostoni oli jatkuvasti ylikierroksilla. Minulla oli ylivilkas apinamieli, jota en osannut hallita. Eikä kukaan osannut kertoa, että se ylipäänsä olisi edes mahdollista. (Vasta keski-ikäisenä olen tehnyt ADHD-testin ja saanut ylivilkkauden osalta lähes maksimipisteet - aivan kuten esikoistyttärenikin.)

Jatkuvalla puuhastelulla ja suorittamisella pakenin alati sinkoilevia ajatuksiani. Muistan usein miettineeni, "kuinka ihmeessä aivoni ajattelivat koko ajan, vaikka itse en ajatellut yhtään mitään". Ainoa keino saada korvien välini hetkeksi hiljentymään, oli tehdä jotakin. Ja minähän tein. Alati ja koko ajan.

Jatkuva tekeminen, niin terapeuttista kuin se usein onkin, ei anna aikaa palautumiselle ja rauhoittumiselle. Vaikka taakka, jota kannat olisi omasta mielestäsi aivan pieni, on hyvä muistaa, ettei mitään voi kantaa loputtomasti ilman taukoja.

Mieli on ihmisen rakkain ystävä ja pahin vihollinen. Siksi hermostoa kannattaa opetella hallitsemaan ja rauhoittamaan erilaisin keinoin jo pienestä pitäen.  Ja kyllä - olen elävä esimerkki siitä, että se on täysin mahdollista. 

Mikä sitten rauhoitti ylivilkkaan ja stressaantuneen mieleni?

Minulle rauhoittuminen alkoi kundaliinijoogassa meditaation ja hengitysharjoitusten parissa. Alati poukkoileva apinamieleni ja ylivirittynyt hermostoni alkoi rauhoittumaan pieni askel kerrallaan, kun istahdin itseni äärelle hiljentymään ja hengittämään. Aluksi pääni oli kuin ampiaispesä, mutta kärsivällisellä harjoittelu surina hiljentyi.

Hengittämisen säätely on nykytutkimusten mukaan yksi tärkeimpiä hermoston rauhoittamisen keinoja. Syvä ja rauhallinen hengitys ja etenkin pitkä uloshengitys stimuloi parasympaattista hermostoamme; sydämen syke ja stressihormonin eli kortisonin taso laskevat.

Mielen rauhoittamiseen voi toimia hyvin myös esimerkiksi erilaiset rentoutumisäänitteet, Mindfullness-harjoitukset. Tyttäreni rakastaa Theta-aaltojen kuuntelua, Gongirumpua ja äänimaljoja. Hän kuvaillee kuinka jännittynyt ja ylivirittynyt keho suorastaan sulaa Gongin kumistessa.

Itselleni tärkeän parantajan roolissa on aina ollut myös luonto. Se, että asun metsässä, ei suinkaan ole sattumaa. Rauhalliset kävelyt luonnonhelmassa ja istuskelu yksin veden äärellä ovat elintärkeitä introvertille.

Tärkeää on opetella huomaamaan asiat ja tilanteet, jotka saavat stressaantumaan. Se, että poistaa nuo asiat elämästä, helpottaa hetkellisesti. Mutta se, että oppii hallitsemaan eri keinoin omaa reagointia stressaaviin tilanteisiin on kasvamista ja paranemista.

Mitä paremmin opettelee tuntemaan itseään, sen helpompaa on löytää keinoja rentouttaa niin mieltä kuin kehoa. Etsi, etsi, etsi, kunnes löydät. Lepää, älä luovuta.

Jos minäkin onnistuin rauhoittamaan ylivilkkaan mieleni, pääsin elämäni mittaisesta ahdistuneisuuskierteestä, sain rauhoitettua apinamieleni ja opin viimein nauttimaan myös siitä liikunnasta - niin olen aivan varma, että niin onnistut sinäkin <3! 

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä