Unelmista totta

Miksi toiset meistä tuntuvat saavuttavan unelmansa paljon helpommin ja useammin kuin toiset? Onko jotkut meistä vain syntyneet onnellisempien tähtien alla? Miksi toiset kohtaavat vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen? Mikä erottaa unelmoijan ja unelmiensa toteuttajan?

Unelmointi on keino pitää meidät kiinni elämässä. Se on toisinaan myös keino paeta todellisuutta. Unelmointi on "harmaan arjen" pelastaja, eikä kenelläkään toisella ole täsmälleen samanlaisia unelmia kuin sinulla. 

Perttu Pölönen kertoo kirjassaan, "Tulevaisuuden identiteetit", amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa todettiin ihmisten, jotka kokivat itsensä onnekkaiksi, havainnoivan ympäristöään eri tavalla kuin ihmiset, jotka kokivat itsensä "ei-onnekkaiksi". 

Onnekkaat olivat tarkkanäköisempiä, etsivät aktiivisemmin ratkaisuja ja tarttuivat herkemmin uusiin mahdollisuuksiin. Omalla aktiivisuudellaan, he onnistuivat useammin kuin muut ja mikä tärkeintä, pitivät ITSE itseään onnekkaina.

Silti kaikki onnistujatkin epäonnistuvat useita kertoja elämässään ennen onnistumistaan. Suuret keksijät, menestyjät ja miljonäärit ovat tehneet roppakaupalla virheitä ennen "suurta läpimurtoaan" ja ottaneet opikseen. Onnekkaat eivät lannistu, vaan huilaavat hetken ja alkavat miettiä uutta keinoa kohti unelmaansa eli onnistumista.

Unelmista ei tule totta, jos et usko unelmiisi.  Minusta suosittu, amerikkalainen Podcast-juontaja Mel Robbins kiteyttää asian hyvin: Unelmia toteuttaakseen tarvitaan omaehtoista, tietoista "aivopesua". Kun epäonnistuu, tulee sillekin etsiä merkitys ja tarkoitus. Aivan tarkoituksella. Sen jälkeen otetaan opiksi ja jatketaan eteenpäin. Tätä voi kutsua oikeastaan myös manifestoinniksi.

Vanhemmilla on mieletön vastuu lastensa uskomuksista, elämänasenteesta ja unelmista. Riittävän usein kun toistetaan, ettei noin voi tehdä, se ei ole soveliasta tai "sinä se et koskaan opi", lapsi uskoo sen pikkuhiljaa totena. Mutta jos lasta tuetaan ja rohkaistaan, hän alkaa uskoa itseensä ja sitä myötä onnistuu monissa asioissa.

Sama pätee meissä aikuisissa. Jos sisäinen puheesi on epäuskoista, vähättelevää tai negatiivista. Tai jos et saa tukea unelmillesi ympäröiviltä ihmisiltä; kumppanilta, perheeltä tai ystäviltäsi, on vaikea uskoa itseensä, saati unelmiinsa.

Unelmat eivät toteudu, jos et usko niihin syvällä sisimmissäsi. Unelmat eivät toteudu, jos et ala aktiivisesti etsiä ratkaisuja ja tekemään asioita unelmasi eteen. Unelmat eivät myöskään aina toteudu  siten, kuin olemme itse kuvitelleet.

Mutta siihen uskon, että ne unelmat, joihin sielumme meitä kutsuu, hiljaa ja sinnikkäästi, toteutuvat. 

Sillä  uskon täydellä sydämelläni, ettemme koskaan tunne kutsumusta, ellei sen olisi tarkoitus toteutua.

Sydämellisesti, 

Mila Ketunpesästä