Vähemmän on enemmän
Yksi parhaita valintoja elämässäni on ollut se, kun riittävän väsyneenä ja kyllästyneenä, päätin karsia lähes kaiken pois elämästäni. Tyhjensin kovalevyni ja palautin sen tehdasasetuksille.
Jossain vaiheessa elämääni havahduin, että se oli täyttynyt kiireentunteesta, velvollisuuksista ja vaatimuksista. Jotka kaikki olin loppujen lopuksi aivan ITSE valinnut.
Silti jokainen ulkopuolelta tuleva pyyntö tuntui yhä kuristavampana silmukkana kurkkuni ympärillä. Ja lopulta tunsin tukehtuvani.
Hiljensin vauhtiani ja pysähdyin puntaroimaan elämää ja olemistani todella tarkkaan. Mietin, luin ja kirjoitin asioita auki, kuten tapanani on.
Mikä oikeastaan oli minulle tärkeää ja mikä ei? Kyseenalaistin kaiken tekemiseni niin työ- kuin vapaa-ajallanikin. Laitoin myös arvoni uuteen järjestykseen, sillä entiset olivat jo aikansa eläneet.
Lopulta kieltäydyn kaikesta, mihin en tuntenut intohimoa tai iloa. Tämähän tarkoitti tosielämässä sitä, että vietin suurimman osan ajastani sohvalla. Sillä tuolloin en tuntenut vetoa juuri muuta kuin sohvan syleilyä ja karkkipussia kohtaan.
Delete-nappulan painamisen myötä tajusin, kuinka paljon olin täyttänyt elämääni asioilla, joita "nyt vain kuuluu tehdä" tai "teen näin, koska vanhempanikin/ ystäväni / yhteiskuntakin tekee".
Meissä ihmisissä on uskomaton määrä uskomuksia ja ajatuksia, jotka eivät pidä alkuunkaan paikkaansa. Ne ovat istuttaneet meihin useimmiten vanhempamme tai muut läheiset ihmissuhteet lapsuudessamme.
Enkä tarkoita tällä mitään pahaa, sillä uskon ja tiedän, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan aina tuon hetken parhaan tietotaitonsa mukaisesti ja he yleisesti ottaen haluavat lapsilleen pelkkää hyvää.
Minun kohdallani kovalevyn puhdistaminen tarkoitti lopulta vakituisesta opettajan virastani luopumista, ihmissuhteiden karsimista ja elämän radikaalia hidastamista. Sekä itselleni kenties vaikeimmasta eli jatkuvasta suorittamisesta pois opettelua. Tätä opettelen yhä.
Vuoden aikana ymmärsin, kuinka vähemmän on todellakin enemmän. Elämäni alkoi vähitellen muotoutua MINUN elämäkseni, joka koostui vain asioista, joita rakastin tehdä ja rakkaista ihmisistä, joista sain iloa ja voimaa.
Jos haikailee muutosta elämälleen, on oltava valmis luopumaan. On päästettävä irti vanhasta ja hyvästä, sillä muuten ei voi saada erinomaista tilalle.
Elämämme on valintoja. Ja jos joskus satuit valitsemaan väärin, voit tänään valita uudelleen. Se jos jokin on elämisen ihme <3.
Sydämellä,
Mila Ketunpesästä