Elämässä on useimmiten onnellisimmillaan silloin, kun on jotain uutta ja inspiroivaa meneillään. Silloin, kun asiat ovat niin hyvin, että voi tukevasti omalta mukavuusalueeltaan käsin, vierailla epämukavuusalueella. Eli käydä oppimassa jotain uutta.
Elämän luonnolliseen kaareen kuuluu jatkuva kehittyminen ja kasvaminen. Yhä uudelleen ja uudelleen. Kun kehittyminen lakkaa, kokee useimmiten olevansa jumissa. Olo on merkityksetön, tylsiintynyt ja ehkä turhautunutkin. Aiemmin inspiroineet asiat eivät enää innosta kuten ennen. Elämä muuttuu suorittamiseksi ja arki harmaaksi.
Tutkimusten mukaan kaikki ensimmäiset kerrat ovat huikean ihania. Ensirakkaus, ensimmäinen matka, uuden harrastuksen löytäminen. Toinenkin kerta on vielä mahtavaa, mutta sen jälkeen aivot tottuvat ja alun innostuneisuus laimenee kerta kerran myötä.
Lopulta voi käydä niin, että ennen auvoinen arki maistuu puulta ja unelmien työpaikka tuntuu vastentahtoiselta puurtamiselta. Koti ja kumppanikin ovat muuttuneet kulahtaneiksi vuosien varrella, eikä voi kieltää miettivänsä, että paranisiko vaihtamalla :D?
Samainen tutkimus suosittelee ratkaisuksi etsimään aktiivisesti uusia alkuja. Uusia juttuja. Matkakohteita, harrastuksia, retkikohteita ja vaikkapa musiikkia. Sillä vain uusien alkujen myötä löytää taas kaikki sateenkaaren värit elämäänsä.
Siksi muruseni, kuuntele sisintäsi, kurottele kohti tuntematonta. Uskalla vierailla välillä mukavuusalueen ulkopuolellakin. Vaikka vain pieni askel kerrallaan. Sillä koskaan ei tiedä, mikä seuraavaksi inspiroi, mistä innostuu tai mihin ihan suin päin hurahtaa, jos ei ensin uskalla kokeilla.
Ja uuden äärellä, inspiroituneena, suurin osa meistä kokee olonsa onnellisimmaksi.
Nimimerkki. "Mitäs sitten seuraavaksi ?"
P.S. Kiinnostaisiko sinua oma henkilökohtainen valmennusaika kanssani?
Tai oletko kiinnostunut aloittamaan oman luovan matkasi kohti yrittäjyyttä?
Matka oman sielun äärelle, kohti tietoista minää, on tarkoituksella pitkä ja kivikkoinen. Tuon matkan voi aloittaa aivan vapaaehtoisesti, ilman sen suurempaa draamaa ja tragediaa. Mutta useimmilla meistä se alkaa kriisin ja kärsimyksen myötä.
Kun katselen kätteni tuotoksia viiden vuoden takaa, en voi kuin hymyillä. Olin täynnä intoa ja luomani esineet olivat suloisen muhkuraisia. Rohkenin silti alkaa myymään tekemääni keramiikkaa välittömästi. Ei minulla oikeastaan ollut muutakaan vaihtoehtoa, sillä vanhaan työpaikkaani en enää aikonut palata.
Muutama vuosi takaperin opin taidon, jota käytän aina tehdessäni isoja ratkaisuja ja päätöksiä. Tässä päätöksen teoksessa kuunnellaan pelkästään omaa sisäistä viisautta. Kaikki tieto ja totuus on jo meissä, kun vain suljemme korvamme maailman hälyltä, maltamme pysähtyä ja kuunnella sisintämme.
Mieheni on ajattelija ja minä olen tekijä. Täydennämme hyvin toisiamme. Siinä missä minä etenen nopeasti ja tehokkaasti, puolisoni miettii tarkkaan, ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään.
