"Hengissä ollaan - yhä viiden vuoden jälkeenkin. Kaikki laskut on maksettu, minulla ei ole rikasta miestä elättämässä, en ole perinyt ketään, enkä lainaakaan ole yritystä varten ottanut. Mutta en koskaan ole laskenut munia yhden korin varaan. Vai miten se meni :D? "
Saan usein kysymyksiä siitä, miten ihmeessä käsityöyrittäjänä voi pärjätä taloudellisesti? Ymmärrän sen hyvin, sillä yrittäjyydestä haaveilevan on oltava tietoinen, mistä kaikki juoksevat kulunsa maksaa. Siksi päätin vastata tähän kysymykseen niin perusteellisesti kuin suinkin taidan.
Perustin Ketunpesän vuonna 2019. Viiden ja puolen vuoden aikana olen toiminut kaksi vuotta päätoimisena keramiikkayrittäjänä ja kolme vuotta sivutoimisena. Sivutoimisena ollessani olen aina, yrittäjyyteni ohella, tehnyt jotain muitakin töitä.
Koulutukseltani olen luonto- ja ympäristöalan ammatillinen opettaja. Niin keraamikkona kuin yrittäjänäkin olen itseoppinut. Kun otin lopputilin vakituisista päivätöistäni, menetin säännöllisen noin 3500 euron kuukausipalkkani.
Vaikka ensimmäisten vuosien aikana tulotasoni yrittäjänä putosi noin puoleen entisestä, se ei haitannut yhtään. Minulla oli rahan sijaan aikaa ja sain tehdä töitä vapaasti, omassa tahdissani kotoa käsin.
Tuohon aikaan lapseni olivat pieniä koululaisia ja minulle oli todella tärkeää, että olin kotona, heidän palatessaan koulusta. Rakastin keramiikan tekemistä ja se inspiroi minua vuodesta toiseen. Tuolloin keramiikka ei tuntunut työltä ja sain siitä valtavasti energiaa. Pidin verstaallani jatkuvasti myös keramiikkakursseja, jotka muodostivat osan tuloistani.
Vaikka yrittäjyyteni alkuvuosina sai joskus laskemalla laskea euroja, luotin itseeni. Jatkoin pelosta huolimatta. Vaikka hyllyt notkuivat astioita, luotin visuaaliseen silmääni. Uskoin, että Ketunpesän keramiikan muoto- ja värimaailmaan rakastuu minun lisäkseni vielä moni muukin. Ja nyt tuhansien astioiden jälkeen voin ylpeänä todeta, että niin kävi <3.
Kun koululaisistani kasvoi teinejä ja harrastukset muuttuivat kalliimmiksi, halusin alkaa tienaamaan enemmän. En halunnut, ettei tyttäreni voisi ratsastaa, koska äiti haluaa toimia käsityöyrittäjänä. Olin myös vaihtelunhaluisena alkanut väsymään jatkuvaan mukien dreijaamiseen ja kaipasin sosiaalisuutta sekä työkavereita.
Tällä hetkellä teen 50% työaikaa yrittäjyyden ja kestävän kehityksen opettajana. Vaikka aluksi koin jokseenkin epäonnistuneeni, niin tällä hetkellä olen erittäin onnellinen ratkaisusta. Sillä introvertti minussa saa 2-3 luovaa ja hiljaista päivää viikossa omalla verstaallani ja extrovertti pääsee toteuttamaan luontaista opettajuuttaan ammattikoulussa.
Nykyisin Ketunpesä on jo jokseenkin tunnettu ja uskomatonta kyllä tiedän, että voisin tehdä pelkästään astioita ja saisin ne todennäköisesti myytyä. Mutta en halua. Koska saadakseni haluamani tulotason, joutuisin istumaan dreijalla, niskat jumissa kahdeksan tuntia päivässä.
Olen luovan alan yrittäjä siksi, etten jaksa olla sosiaalinen opettaja viittä päivää viikossa. Haluan elää kiireetöntä ja vaatimatonta elämää ilman suorittamisen pakkoa. Viihdyn kotona, hiljaisuudessa, perheen, eläinten ja luonnon keskellä.
Nykyisin tienaan 50% yrittäjänä keskimäärin saman verran kuin 50% opettajana eli noin 2000 euroa kuukaudessa. MUTTA tästä yrittäjän "palkasta" maksan myös kaikki yritykseni menot, joita on vaihtelevissa määrin. Se riittää minulle.
Vastaus siis otsikossa esitettyyn kysymykseen on "KYLLÄ". Mutta työntekemisessä ja tienaamisessa kaikki riippuu AINA siitä, millaista elintasoa tavoittelee. Mikä riittää minulle? Jonkun tuhat euroa on toisen 10 tuhatta euroa. Yksineläjän kulut ovat pienemmät kuin perheellisen. Kaupunkilaisen asumismenot ovat useimmiten suuremmat kuin maalaisserkullaan. Uusi auto maksaa rutkasti enemmän kuin 20 vuotta vanha menopeli.
Uskon, että lähes kaikki on mahdollista, jos jotain tosissaan haluaa ja on oikeasti valmis tekemään töitä sen eteen. Mitään uutta ei saa, jos ei luovu mistään vanhasta. Ja ihan ensimmäiseksi on tiedettävä MITÄ haluaa.
Minulle menestyminen tarkoittaa sitä, että minulla on runsaasti AIKAA itselleni ja läheisilleni. Sekä sitä, että saan tehdä työtä, jota rakastan. Saan elää luonnonhelmassa, omassa rauhassa ja hiljaisuudessa. Sinulle menestyminen voi ja saa tarkoittaa jotain aivan muuta. Elämä on valintoja. Tässäkin asiassa <3.
P.S. Kiinnostaisiko sinua henkilökohtainen valmennusaika kanssani?
Tai oletko kiinnostunut aloittamaan oman luovan matkasi kohti yrittäjyyttä?
Kuulutko niihin, jotka lakaisevat muidenkin portaat lumesta, ihan vain ohi mennessään? Niihin, jotka petaavat sängyn heti herätessään ja tiskaavat astiat välittömästi ruokailun jälkeen? Ensin työ, sitten huvi. Piste.
Stressaantunut keho ja mieli on sitä, että elää jatkuvasti säästöliekillä. Sitä, että puristaa itsestään aina vähän enemmän kuin kannattaisi. Minulle se puristaminen oli tekemistä. Sitä, että aina voi tehdä vähän enemmän. Ei paremmin tai laadukkaammin, vaan lisää ja enemmän.
Tiedätkö ne ihmiset, jotka ovat esiintymislavalla kuin kotonaan? Ihmiset, jotka ovat luontaisia puhujia ja esiintyjiä, säteillen vetovoimaa. Ihmisiä, joiden seurassa myös muut tuntuvat viihtyvän loputtomiin.
Oma henkinen matkani alkoi noin 10 vuotta sitten, tyypilliseen tapaan suurella tyytymättömyyden tunteella. Tunne, että jotain puuttui oli kaikunut kaiken taustalla jo pitkään. Kaikki oli näennäisesti hyvin; oli perhe, koti, lapset ja vakituinen työpaikka. Kaikki länsimaisen yhteiskunnan "merkkipaalut" oli saavutettu. Mutta olo oli tyhjä,...
